Esittely

Itseni esittely

Haltiametsän Muumi-Peikko kesäkuussa 2012

Olen Haltiametsän kennelin omistaja Mari Tuunanen, luonnonvara-alan ammattiaineiden lehtori, ratsastuksenopettaja. Rakkaus eläimiin jo lapsesta alkaen, erityisesti koiriin ja hevosiin on vaikuttanut merkittävästi elämäni valintoihin, niin sekä työhöni että harrastuksiini.

Kasvattajan peruskurssin olen käynyt v.-05 ja kasvattajan jatkokurssin v. -09. Oman kennelnimen sain 2010 ja olen allekirjoittanut voimassaolevan Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Olen Suomen Kennelliiton ja Lappalaiskoirat ry:n jäsen.

Kennelin toiminta-ajatus

Talvinen kotimaisema

Kasvatustoimintani pohjautuu kotimaisen lapinporokoira rodun arvostukseen ja haluun kehittää rotumme edelleen siihen suuntaan, kun mitä se tänä päivänä parhaimmillaan edustaa. Kiteytettynä  hyvä yleisterveys, hyvä luonne, rodunomaiset monipuoliset käyttöominaisuudet sekä kaunis ulkomuoto.

Kasvatan koiria kotonani, missä koirani elävät rakastettuina perheenjäseninä. Tunnen jokaisen jalostukseen käyttämäni yksilön ja käytän jalostukseen vain terveiksi tarkastettuja, kaikin puolin laadukkaita koiria. Tarkoituksenani on pitää kasvatustoiminta pienimuotoisena, joten jokainen jalostukseen käyttämäni yhdistelmä täyttää erittäin korkeat laatukriteerit. Jokainen kasvattamani pentue on erittäin tarkkaan ja huolella suunniteltu ja yhdistelmän vanhemmat valittu siten, että sukusiitosaste pysyy maltillisena, perinnöllisten sairauksien riski pidetään alhaisena ja yksilöt täydentävät luonteen ja ulkomuodon perusteella toisiansa. Ajatuksena vaalia sukulinjoja joiden jälkipolvi on elinvoimainen ja kelpoinen jatkamaan oman kotimaisen rotumme jalostusta edelleen eteenpäin.

Katsaus historiaan

Susi ja Hukka kesällä 1991

Ensimmäiset koirani olivat saksanpaimenkoiria, v. 1989 ja 1990 syntyneet urokset  "Susi" ja sen poika "Hukka". Molemmat koirat saavuttivat lähes 13-vuoden iän. Heillä on paikka rakkaina sydämessäni ja kauniit muistot säilyvät ikuisina mielessäni. 

Pajukallion Pamja eli Panda 26.12.2004

Tuulenkuun Cuunpimennys eli Mörri 2006

Kiinnostuin 2000-luvulla alkukantaisista paimenpystykorvista ja lapinporokoirista. Hyvä yleinen rodun terveys, luonne, monikäyttöisyys ja kotimaisuus puhuivat oman rotumme puolesta enkä ole valintaani joutunut pettymään.  Ensimmäinen lapinporokoirani oli uros Tuulenkuun Cuunpimennys eli "Mörri"s.-01, joka sekin saavutti lähes 13-vuoden iän.  Laumaani täydensi vielä kaunis itäsiperianlaika narttu Pajukallion Pamja eli "Panda" s.-02.

Mörri ja pentu Muumi 2008

Mörrin osoittauduttua todelliseksi "helmeksi" monessa suhteessa, kiinnostus rodun kasvatustoimintaan heräsi. Mörrillä oli kolme pentuetta, joista ensimmäiset syntyivät -03 Karhukallion kennelille (B-pentue) ja samana vuonna Jahkkas kennelille (F-pentue). Kolmas pentue syntyi -07 Miehtebiekka kennelille (B-pentue), josta on ensimmäinen porokoira narttuni Miehtebiekka Birget eli "Muumi". Kaikista kolmesta pentueesta on jäänyt menestyksekkäitä jälkeläisiä, jotka vaikuttavat edelleen ja omien jälkeläistensä kautta lapinporokoirajalostukseen.

Miehtebiekka Birget eli Muumi 2009

Muumin syntymän (17.11.2007) myötä haaveeni oman kasvatustoiminnan aloittamisesta etenivät. Hyvät terveystulokset ja Suomen muotovalion arvon saavuttaminen olivat mainio kannustin ensimmäisen oman pentueen alulle saattamisessa. Niin sai alkunsa Haltiametsän kennel.

Haltiametsän Niisku-Neiti Suomen muotovalioksi 16.5.2014

Ensimmäinen Haltiametsän kennelin oma pentue, ns. "Muumi pentue" syntyi 3.5.2012 yhdistelmästä  Miehtebiekka Birget  ja Karhukallion El Enzo. Jätin pentueesta itselle sen ainoan narttupennun Haltiametsän Niisku-Neidin eli "Niiskun". Niisku on enemmänkin kuin täyttänyt kaikki odotukseni. Se on luonteeltaan ja olemukseltaan aivan ihana ja se saavutti heti 2 vuotta täytettyään Suomen muotovalion arvon. 

Odotukseni Niiskun ensimmäiselle pentueelle, joka syntyi keväällä 2015 ovat siis tosi korkealla.

Baba ja Niisku, katseet tulevaisuuteen, helmikuu 2015

Niiskun ja Baban "häät", helmikuu 2015

Wauhtivelhon Danibaba, Niiskun pentujen isä 2015